Minun silmäni saavat nähdä hänet

Perhettämme kohtasi alle viikko sitten hyvin surullinen ja odottamaton uutinen. Elämääni on siis järkytetty hyvin rajulla tavalla, ja olen tuntenut oloni siinä hyvin pieneksi ja voimattomksi suuren tuntemattoman edessä. Olen myös tajunnut pelkääväni jälleen kuolemaa.

Kiinnostuin sitten siitä mikä on se rauha mitä moni kristitty uskova sanoo kokevansa silloin kun tapahtuu elämää järkyttäviä asioita. Juuri luin eräästä hengellisestä lehdestä, missä eräs mies kertoi saaneensa Jumalalta hyvin konkreettista rauhaa ja iloa, tilanteessa missä hän oli jäänyt yksin puolison kuoltua pitkäaikaisen sairauden jälkeen.
Olen miettinyt että mikä on se rauha mikä voittaa jopa kuoleman pelon ja valtavan surun?
Olen sitä pyytänyt Jumalalta, mutta en ole toistaiseksi sitä kokenut.
Sitten aloin miettiä että miten oikein on todella ihmisen sielun laita - nukkuuko ihminen todella vain "kuolon unta" kunnes Jeesus hänet herättää aikojen lopulla, vai meneekö ihmisen sielu/henki (eli todellinen ihminen) heti kuoltua Jumalan luo taivaaseen (missä se taivas sitten ikinä sijaitseekaan!)?
Selailin aiheeseen liittyviä raamatunkohtia, ja täytyy myöntää että on paljon kohtia siitä jotka puhuvat välittömän taivaaseen menon puolesta.

Minua koskettivat seuraavat kohdat nyt todella paljon:


Job. 19:25-27

Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.  Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan.  Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet - eikä vieraana.


Toinen kirje korinttilaisille 5:6-8  

Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta; sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.  


Kirje Filippiläisille 1:21-24

Sillä elämä on minulle Kristus, ja kuolema on voitto. Mutta jos minun on eläminen täällä lihassa, niin siitä koituu hedelmää työlleni, ja silloin en tiedä, minkä valitsisin. Ahtaalla minä olen näiden kahden välissä: halu minulla on täältä eritä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi monin verroin parempi; mutta teidän tähtenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi. 

Vaikuttavia kohtia. Olisin aiemmin lukenut suorastaan kauhuissani ensimmäistä yllä olevaa raamatunpaikkaa, se vain on kuulostanut jotenkin ällöttävältä. Mutta voi että miten se nyt liikuttaakaan. Jos ihminen todella pääsee välittömästi kuoltuaan taivaaseen Jumalan luo (tai oikeammin sielu/henki siirtyy sinne) niin miten paljon se muuttaakaan koko kuoleman käsitettä!

Tuleepa mieleeni nyt vielä yksi raamatunpaikka:


Ensimmäinen kirje korinttilaisille 15:55-57 

Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?
Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki.  Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!