Jälleen kirjoittamassa

Olen jo pitkään ajatellut että tämä blogini on tehnyt sen tehtävä mikä sillä oli minulle itselleni; olen saanut ajatukset muodostettua asioihin missä pitkään olin syvässä kriisissä. Mietin että sulkisinko koko blogin vai antaisinko olla, jos vaikka joku löytää sieltä kosketuspintaa omiin mietintöihinsä.

Nyt kuitenkin tuntuu että haluan kirjoittaa nyt tänne.
Paljon on omat ajatukset muuttuneet näissä teemoissa mitä olen täällä paljon pyöritellyt, hengellisellä saralla siis. Jonkinlaista hyväksymistä ja ymmärrystä on tullut myös siihen että tämä kaikki on vain niin kovin inhimillistä aina kun pyöritetään eri seurakunnan toimintaa ja muodostetaan oppikäsityksiä.
Ensi kertaa elämässä olen alkanut löytää myös ihan itse ne rajat moraalisesti ja arvoihin liittyen, mitkä todella voin allekirjoittaa. Se on saanut itseni myös arvostamaan uudella tavalla raamatun ohjeita, kun huomaa käytännön elämässä niissä olevaa viisautta.

Se mikä sai oikeastaan itseni nyt tänne kirjoittamaan on pohdinta siitä että milloin koen olevani tarpeeksi vahva sitoutuakseni tiettyyn seurakuntaan. Kokisin sen itselleni hyväksi jossain vaiheessa, mutta en missään tapauksessa halua enää mennä minkäänlaiseen kollektiiviseen itselleni sopimattomaan ja puristavaan muottiin, jossa ylhäältä päin annetaan ymmärtää
 - mikä on sinulle tärkeää
- mitä sinun tulee tavoitella elämässäsi
- mitä ajattelet mistäkin pikkutarkoistakin moraalisista asioista
- keiden kanssa sinun kannattaa aikaa viettää (!)
- miten käytät rahasi
- mitä saat ylipäätään tuntea asioista (!)
- saatko ajatella kriittisesti vai et (!)
- mitä asioita saat kyseenalaistaa
- miten käytät viikonpäiväsi ja miten täytät kalenterisi (!)

Ja riippuen kirkkokunnasta- ja sen alapuolella olevista eri seurakunnista

- mikä opillinen asia on sinulle tärkein/mitkä ovat tärkeimmät opilliset asiat sinulle
- Minkälaista oppia ja toiminta- ja ajatusmuotoja korostat

Koen itse jotenkin turhauttavaksi sen, kun eri kirkkokunnissa ne opilliset korostukset ovat niin ilmeisiä, ja itseni on vaikea ajatella että siirtyisin allekirjoittamaan jonkin tietyn korostuksen vain siksi että kokisin muutoin hyväksi tietyn paikan. Tai ehkä en vain ole tarpeeksi vahva vielä toistaiseksi olemaan oma itseni, välittämättä ulkoapäin tulevista odotuksista ja paineista?

Lisäyksenä vielä, että itse asiassa en kyllä koskaan tainnut mennäkään täysin mihinkään muottiin, sillä en osannut vaikka kuinka yritin. ;D Olin siis siinä liian huono ;) Mutta yritys tosiaan oli kova ja tunnollinen, ja muotin olemassaolo oli ilmiselvää. 


 

My road - my journey

Onkohan tässä saavutettu nyt joku kolmenkympin virstanpylväs, kehitystehtävä, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni mulle on ihan selvää se ajatus että tietysti minä elän ja toimin juuri niinkuin itse parhaaksi näen, ei siihen ole muilla mitään sanottavaa. Tuntuu kuin olisi entinen minä, joka ajatteli monesta asiasta että mitähän tästä ja tästä ajateltaisiin, ja mukana myös usein se hengellinen vääränlainen paine mihin olin pitkältä ajalta kasvanut, ja sitten on nykyinen minä.
Tietysti ajattelen asioista oman perheeni ja muiden läheisten ohmisten kannalta, ja yritän pitää kiinni periaatteesta että en tekemisilläni loukkaisi muita.
Mutta muutoin on aivan turha kenenkään enää olettaa, että menisin missään suhteessa valmiiksi asetettuihin muotteihin ja säädöksiin siitä että miten tulisi elää hyvä elämä.
Se on nyt historiaa se.

Ei hävittävää (AEIOUAO) / ELLINOORA

Jalat osuu 

Uudelle maaperälle 

Siellä mistä tuun 

Kävelin pahki seiniä 

Täällä törmäilen ihmisiin 

Lasken repun, lasken roolit 

Vihdoin saa riittää näytelmä 

Vaikken tunne täältä ketään 

Tulin tänne tuntemaan 

Tuntemattomaan 

Ei mitään hävitettävää, Tai hävittävää 

Mullon mun jalat kädet, sydän ja pää 

Ja matka sopivasti kesken 

AEIOUAO AEIOUAO 

Korttelista soitto kantautuu 

Se ääni kutsuu mut mukaan juhliin 

Huomaan ettei ole väliä 

Missä on mun juuret 

Voin murtaa mun kuoret 

Otetaan malja sille 

Niinkuin oltais vielä lapsia 

Mehukattikipoista 

Juodaan annos vapautta 

Mullon taskut tyhjät huolista! 

Ei mitään hävitettävää Tai hävittävää 

Mullon mun jalat kädet sydän ja pää 

Ja matka sopivasti kesken 

Ei mitään hävitettävää Tai hävittävää 

Mullon mun jalat, kädet, ydin ja pää 

Vaikka oon sopivasti kesken 

AEIOUAO AEIOUAO 

Maihareissa hiekkaa Pohjissa multaa 

Alkaa sataa Ja niistä huuhtoutuu kultaa