My road - my journey

Onkohan tässä saavutettu nyt joku kolmenkympin virstanpylväs, kehitystehtävä, sillä ensimmäistä kertaa elämässäni mulle on ihan selvää se ajatus että tietysti minä elän ja toimin juuri niinkuin itse parhaaksi näen, ei siihen ole muilla mitään sanottavaa. Tuntuu kuin olisi entinen minä, joka ajatteli monesta asiasta että mitähän tästä ja tästä ajateltaisiin, ja mukana myös usein se hengellinen vääränlainen paine mihin olin pitkältä ajalta kasvanut, ja sitten on nykyinen minä.
Tietysti ajattelen asioista oman perheeni ja muiden läheisten ohmisten kannalta, ja yritän pitää kiinni periaatteesta että en tekemisilläni loukkaisi muita.
Mutta muutoin on aivan turha kenenkään enää olettaa, että menisin missään suhteessa valmiiksi asetettuihin muotteihin ja säädöksiin siitä että miten tulisi elää hyvä elämä.
Se on nyt historiaa se.

Ei hävittävää (AEIOUAO) / ELLINOORA

Jalat osuu 

Uudelle maaperälle 

Siellä mistä tuun 

Kävelin pahki seiniä 

Täällä törmäilen ihmisiin 

Lasken repun, lasken roolit 

Vihdoin saa riittää näytelmä 

Vaikken tunne täältä ketään 

Tulin tänne tuntemaan 

Tuntemattomaan 

Ei mitään hävitettävää, Tai hävittävää 

Mullon mun jalat kädet, sydän ja pää 

Ja matka sopivasti kesken 

AEIOUAO AEIOUAO 

Korttelista soitto kantautuu 

Se ääni kutsuu mut mukaan juhliin 

Huomaan ettei ole väliä 

Missä on mun juuret 

Voin murtaa mun kuoret 

Otetaan malja sille 

Niinkuin oltais vielä lapsia 

Mehukattikipoista 

Juodaan annos vapautta 

Mullon taskut tyhjät huolista! 

Ei mitään hävitettävää Tai hävittävää 

Mullon mun jalat kädet sydän ja pää 

Ja matka sopivasti kesken 

Ei mitään hävitettävää Tai hävittävää 

Mullon mun jalat, kädet, ydin ja pää 

Vaikka oon sopivasti kesken 

AEIOUAO AEIOUAO 

Maihareissa hiekkaa Pohjissa multaa 

Alkaa sataa Ja niistä huuhtoutuu kultaa