Tie vapauteen

Kuten aiemmista kirjoituksistani jo voi selvitä, olen joutunut käsitellä pitkään hengellistä osa-aluetta elämässäni, sillä se on ollut monella tapaa raskauttava asia minulle.
Viime päivät olen joutunut jälleen käsitellä aihetta mikä liittyy seurakuntaan ja mielenhallintaan, joten kirjoitan nyt siitä ja sivuan myös kontrollointia.
Joka miettii miksi avaudun tästäkin aiheesta täällä näin, sanon että tämä on vain minulle niin luontaista. Pidän aidosti kirjoittamisesta ja olen myös  melko avoin luonne, joka nimenomaan haluaa herättää keskustelua ja nostaa pöydälle asioita mitä ehkä moni miettii vain itsekseen tai jakaa korkeintaan hyvän ystävänsä kanssa kun muut eivät ole kuulemassa.

Lisäksi fakta on, että olen melko nuoresta asti ollut hyvin kiinnostunut psykologiasta ylipäätään, eli siitä miksi ihmiset toimivat niin kuin toimivat, koskien niin mielen sisäisiä tapahtumia kuin ulkoista käyttäytymistä. Olen siten myös kiinnostunut miten usko ja uskonto ihmiseen vaikuttavat.
Lisäksi olen varma, että tilanteeni on monella tuttu, riippumatta mistä uskonyhteisöstä tai uskonnosta on kyse.
Itse sanoisin että kristillisissä piireissä ns. vapailla suunnilla  on isompi riski sisällyttää ns. lahkon ominaisuuksia toimintaansa. Osa voi jopa kokonaan vapaana tällaisesta, ja joissakin se puolestaan kukoistaa.

Mitä sitten on mielenhallinta?

Ensin kuvaan tähän lyhyesti mitä on positiivinen mielenhallinta. Tätä olen itse myös pyrkinyt harjoittamaan. Se on minusta omalähtöistä aktiivista toimimista sen hyväksi että huomion keskittää myönteisiin asioihin ja haaveisiin, ja sitä kautta saavuttaa onnellisuutta, ja ainakin omasta kokemuksestani voin sanoa että se toimii. :)

"Aivomme asettavat selvät reunaehdot sille, miten montaa asiaa voimme prosessoida samanaikaisesti. Se, mitkä asiat kulloinkin valloittavat huomiomme, voi olla joko tahdonalaista tai sosiaalisten normien ja oman biologiamme seurausta. Psykologian professori Mihaly Csikszentmihalyi (1990) sanoo, että ne jotka pyrkivät hallitsemaan omaa mieltään ja huomiokykyään, elävät onnellisempaa elämää, sillä he ovat oppineet määrittämään tietoisuutensa sisällön ja siten myös elämänsä sisällön. Tämän prosessin hallitseminen on tärkein työkalumme oman elämänlaatumme parantamisessa.

Mielen harjoittaminen oman huomiokyvyn keskittämisen avulla (the practice of focused attention) voi autta meitä muuttamaan totutut ajattelukaavamme. Voimme ylikirjoittaa syväänkin juurtuneet reaktiomallimme ja oppia koko nipun uusia hyödyllisiä tapoja toimia."
(Sivustolta Positiivinen psykologia - tiede hyvinvoinnin taustalla)

Seuraavaksi kuvaan mielenhallinnan, minkä itse miellän pääosin negatiiviseksi, silloin kun se tulee ulkoapäin.  (Lähteensä Wikipedia)

"Mielenhallinta on hienovaraista suostuttelua, jolla sen kohde saadaan käyttäytymään, tuntemaan ja ajattelemaan toivotulla tavalla. Mielenhallinta voidaan laajentaa lahkoissa tapahtuvasta uskonnollisesta kontekstista yhteiskunnalliseen, jolloin kansalaisille annetaan asenteita ja arvoja heidän tietämättään. Mielenhallinnan osa-alueita ovat seuraavat alueet.

Tunteiden hallinta
Lahko (= nykyisessä päämerkityksessään vallitsevasta kirkosta eronnut uskonnollinen ryhmä.^[1] Laajemmassa merkityksessään lahko on mistä hyvänsä kirkko- tai uskontokunnasta irrottautunut ryhmä tai liike) ohjaa ja manipuloi jäsenen tuntemaan tiettyjä tunteita. Lahko määrittelee, millaisten tunteiden tunteminen on sallittua ja suotavaa, kun on kysymys lahkon johdosta, lahkotyöstä, oppinäkemyksistä tai entisistä lahkolaisista. "

Ajatusten hallinta
Lahko ohjailee ajatuksia sallittuihin ja suotuisiin uomiin, niin että henkilö oppii ajattelemaan asioita, jotka ovat lahkon kannalta myönteisiä. Henkilö opetetaan torjumaan kielteiset ajatukset. Jäsenet oppivat pysäyttämään omat ajatuksensa, jos ne menevät kielteiselle tai kriittiselle alueelle.

Käyttäytymisen hallinta
Lahko ohjailee elämää tiukoin käyttäytymissäännöin. Lahkotyö tai muu lahkon määräämä rutiinikäyttäytyminen sitoo ihmistä, koska sitä mitä jatkuvasti tekee ei kyseenalaista.

Tiedonsaannin hallinta
Lahko ohjaa hankkimaan tietoa vain ja ainoastaan sallituista, eli lahkon omista lähteistä ja pyrkii estämään kriittisen tiedon leviämistä.

Jokainen näistä alueista on itselleni tuttua. Ja kukaanhan ei toisen kokemusta voi tyhjäksi selittää. Kyllä - olen herkkä luonne, ja ilman muuta se vaikuttaa siihen miten syvästi koen erilaiset yritykset vaikuttaa ihmisen tunnemaailmaan ja ajatuksiin. Olen myös ollut hyvin nuoresta asti todella helposti syyllistyvä, mikä on otollinen maaperä muokata ihmistä sellaiseksi mitä toivotaan, tai ainakin vaikuttaa voimakkaasti ajatus- ja tunnemaailmaan.
Olenkin joutunut työstämään tätä aluetta valtavasti itsessäni.

Mielenhallinta mitä yhteisö harjoittaa, voi olla käytännössä myös kontrollointia - ja se onkin se piirre, mikä tekee terveestä yhteisöstä epäterveen. Mitä suurempi konrolli, sen epäterveempi yhteisö.

Seuraavaksi käsittelen kontrollointia, mikä toki on yksi mielenhallinnan vahvoista työkaluista.

Seuraavat kohdat ovat lainauksia Aila Ruoholta (Yrittäjä, kirjailija, kouluttaja, teologian maisteri)

 "Erottava piirre ja ongelman ydin löytyy kontrollista. Terveessä yhteisössä jäsen

saa olla oma itsensä. Epäterveissä ryhmissä jäsen on jatkuvan tarkkailun alla.

Vaatimukset voivat koskea pukeutumisohjeita, aviopuolison valintaa, koulutusta, työtä tai asuinpaikkaa. Yhteisö voi kieltää hiusten värjäämisen, tietynlaiset korut, juhlapäivien vieton tai jopa ihokarvojen ajamisen.

Epäterveissä hengellisissä yhteisöissä pelottelu ja syyllistäminen ovat arkipäivää.

Tällaisen ryhmän jäsenet tarkkailevat itseään ja toisiaan.

Uskollisuus ja lojaalisuus yhteisöä kohtaan saattavat mitata myös jumalasuhteen arvoa.

Terve kristillinen yhteisö opettaa, että totuus löytyy

Kristuksesta, ei kirkosta tai yksittäisestä seurakunnasta.

Terve hengellisyys sulkee sisäänsä, mutta antaa myös vapauden, päästää lähtemään ilman sanktioita.

Rakkaudellisesta yhteisöstä irtautunut voi vierailla avoimesti entisen seurakuntansa tilaisuuksissa tapaamassa ystäviään ja keskustella heidän kanssaan myös hengellisistä asioista. Pois lähtenyttä ei karteta eikä hyljätä. Hänen valintaansa ja uutta hengellistä kotiaan kunnioitetaan, vaikka hänen kanssaan oltaisiin eri mieltä.

Terveessä yhteisössä hengellinen ”paluumuuttaja” on tervetullut takaisin seurakuntaan, kuitenkin aina ilman nöyryytystä ja katumusriittejä.

Mitä epäterveempi uskonnollinen ryhmä on, sitä todennäköisemmin ongelmien syyt vieritetään yksilön harteille. Ryhmästä irtautunut on syyllinen, syntinen, paha, riidankylvä ja valehtelija.

Kategorioimalla yhteisöstä lähtenyt paholaisen laariin, hänen puheensa voidaan jättää huomiotta.

Kieltämällä sisäisen kritiikin ja saatanallistamalla pois lähteneet, voidaan kontrolloida myös informaatiota. 

Terve hengellinen yhteisö antaa jäsenelleen ajattelunvapauden.

Yksilö saa pohtia ryhmänsä opetuksia ja arvoja, kysellä ja kyseenalaistaa ilman, että hänen tarvitsee pelätä joutuvansa kärsimään. Epäterveen yhteisön jäsenelle ei juurikaan sallita vapaata ajattelua hengellisistä kysymyksistä.

Tällaiseen ryhmään kuuluva joutuu omaksumaan tarjotun opin, sen tulkinnat

ja normit juuri sellaisena kuin ne hänelle annetaan. Epäilyä ja kritiikkiä ei hyväksytä.Yhteisöllä on totuus.

Terveessä hengellisessä ympäristössä on vapaus puhua tunteista ja kokea niitä.

Mitä epäterveempi uskonnollinen ryhmä on kyseessä, sitä tiukemmin se kontrolloi myös tunteita.

Omaa seurakuntaa kohtaan ei voi tuntea mitään negatiivista. Kaikki on hyvää ja täydellistä.

Yksi epäterveen yhteisön tärkeimmistä  tunnusmerkeistä onkin se, ettei jäsen kykene kertomaan

mitään kielteistä oman yhteisönsä opista, auktoriteettihenkilöistä tai mistään muusta uskontoonsa liittyvästä.

Terve uskonnollisuus ei milloinkaan ole täydellistä.

Terve yhteisö uskaltaa ottaa vastaan kritiikkiä ja tutkii avoimin silmin, mitä ongelmille voi tehdä.

Se ei syyllistä tai tuomitse ongelmien esille nostajaa.

Epäterveessä yhteisössä itsenäinen ajattelu on syntiä ja epäilyksiä sekä kiusauksia joutuu pyytämään anteeksi.

Ulkopuolisen silmin näkyvin epäterveyden muoto on kontrollointi.

Mitä epäterveempi yhteisö on, sitä enemmän se pyrkii kontrolloimaan jäseniään.

Mukana olevalta vaaditaan sitoutumista yhteisön sääntöihin, jotka muotoutuvat kullekin

joukolle tunnusomaisiksi.

Yksi tärkeimmistä kontrollin muodoista on osallistumisaktiivisuuden tarkkaileminen.Hengellisistä aktiviteeteista ei saa olla pois, jos ei ole riittävän hyvää syytä siihen.

Se, mikä on tarpeeksi hyvä syy, on täysin kunkin yhteisön saneltavissa.

Terveellä pohjalla oleva kristillinen seurakunta opettaa jäseniään pitämään kymmenen käskyä ja noudattamaan rakkauden kaksoiskäskyä: rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä

kuin itseäsi."

Lisäksi otteita Aila Ruohon kirjoittamasta kirjasta Päästä meidät pelosta - hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä

"Terveissä yhteisöissä ei pyritä painostamaan yksilöitä käyttäytymään, tuntemaan ja ajattelemaan tietyn kaavan mukaan. Terveen yhteisön jäsenellä on vapaus puhua ja ajatella itse. 

Epäterveissä yhteisöissä ei hyvällä katsota jäsenten poissaoloa kokouksista tai muista tilaisuuksista. Läsnäoloa tarkkaillaan, ja hyvin pian aletaan huomautella kokousten tärkeydestä. Näin seurakunnan jäsen voi ahdistua ja syyllistyä näistä huomautuksista. Osallistumisen pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen, mutta epäterveissä lahkoissa osallistumisen tarkkailu on yksi jäsenen hallintakeinoista. Hänet pyritään sitouttamaan yhteisöön, ja kun hänen ajankäyttöään ohjaillaan, kiireellisyyden tunne valtaa mielen. Toisaalta, jatkuvan kiireen keskellä jäsen ei edes ehdi tarkastella yhteisönsä mahdollisia ongelmakohtia.

Epäterveet yhteisöt käyttävät valtaa myös jäsenten ulkonäköön liittyvissä asioissa. Lahko määrittelee pukeutumisen, voiko miehillä olla partaa ja jopa sen, saako nainen meikata. Jäsenet pyritään puristamaan samaan muottiin, mutta kuten tiedämme, tällainen pukukoodilla hallitseminenkin, on hengellistä väkivaltaa.

Epäterveissä uskonnollisissa yhteisöissä yhtenäisyys ja moitteeton ulkokuori yritetään säilyttää keinoja kaihtamatta. Yhteisöjen jäsenet ovat ikään kuin ”käyntikortteja” ulospäin. Siksi heidän tulee näyttää ulospäin moitteettomilta. Vaikka yhteisö olisi sisältä mätä, nämä käyntikortit hämäävät todellisen tilan ulos päin. 

Kaikissa uskonnollisissa yhteisöissä aina joku masentuu. Se on täysin luonnollista. Masennus on kuitenkin ”kiellettyä”, mikäli syyt löytyvät uskonnollisesta yhteisöstä. Se ei koskaan saa olla syy masennukseen. Epäterve yhteisö ei milloinkaan neuvo etsimään masennuksen syitä hengellisistä asioista tai oman seurakunnan käytöksestä. Hengellinen yhteisö pelkää, että sen maine kärsii, jos jäsenet kärsivät mielenterveysongelmista. Siksi masennukselle on aina löydyttävä syy jostain muualta, useimmiten masentuneesta ihmisestä itsestään.

...Sen jälkeen kun ei ole enää auktoriteettia, joka määrää myös joka ikisestä arkisesta asiasta, on aika ottaa vastuu itsestään. Se ei ole kuitenkaan aina helppoa. Koko elämä on rakennettava uudelleen, koko identiteetti ja arvomaailma täytyy luoda uudelleen."

 Mitä näihin lisäisin, niin hyvin edellä on kuvattu sitä mitä mielenhallinta ja kontrollointi voi uskonnollisissa yhteisöissä olla. Ja rehellisesti sanottuna, kyllä itse tunnistan jokaisen kohdan, tiedän mitä milläkin tarkoitetaan. Valitettavasti. :( Omalla kohdallani uskon elämäni on ollut vähintäänkin kivikkoista, ja kuten sanottua tuttua on myös hengellinen väkivalta jossain määrin. Uskon, että joidenkin voi olla vaikea uskoa kokemaani syvästi haavoittavaksi tai uskoo minun suurentelevan kokemaani, mutta tämä todella on kokemukseni ja tämä on ollut osa elämääni.

No mitä siis itse aion tehdä jatkossa;  Opin löytämään sen mitä juuri minä itse asioista ajattelen ja miten ne liittyvät omaan uskooni. Hyvin tärkeäksi mittariksi arvioida asioita itselleni on muodostunut se, edistääkö kyseinen oppi/ajatusmalli/toiminta henkistä hyvinvointia ja kaikin puolin positiivista elämänasennetta, vai toimiiko sen sijaan päinvastoin.  

"Jokainen yhteisö vaikuttaa jäseniinsä jollakin tavalla. Epätervettä on se, mikä ei edistä ihmisen mielenterveyttä eikä kannusta positiiviseen elämänasenteeseen. Epäterveessä yhteisössä jaetaan pelkkiä vaatimuksia itseä ja toisia kohtaan. Armahtavaisuuden sijaan tunnuspiirteenä on pakonomainen suorittaminen." (Jyrki Palmi)