Viime aikoina on itselleni käynyt selväksi että ei minusta taida enää helluntailaista tai muutakaan vapaiden suuntien edustajaa tulla.
En voi enää yhtyä noin vain ajatukseen, oppiin, esimerkiksi siitä että Jumala voi puhua suoraan ihmisen sydämelle. Eikä kai Raamattussakaan tällaista lue, vaan että "ei sen yli mitä kirjoitettu on..." jos oikein muistan.
Tällainen ajatustapa ja oppi voi olla mielestäni myös erittäin vaarallinen, silloin kun sitä käytetään esim. muiden (yleensä vapaiden suuntien uskovien) manipuloimiseen ja pelotteluun aloittamalla "Herra sanoi minulle näin..."
Tähän pitkä ja ruma kirosana. Olen niin kyllästynyt itse tällaiseen.
Tuntuu että lähennynkin itse ajatuksiltani luterilaisuutta kohti, jossa Raamatun, kirjoitetun sanan, arvovalta on isompi kuin ihmisten kokemusten. Tämä mielestäni näin yleisesti ottaen.
En voi muuta toivoa kuin että toivottavasti mahdollisimman moni jaksaa sellaista pelottelua ja manipuloimista, mielen ja ajatusten ohjaamista tiettyyn suuntaan, menettämättä elämäniloaan ja uskoaan hyvään Jumalaan. Itsellenihän niin meinasi käydä, mutta onneksi olen päässyt yli siitä ja alan jo luottaa vähitellen siihen että minä saan olla tällainen kuin olen, samaan aikaan syntinen ja täysin hyväksytty.
Heikko, haavoittuvainen ja välillä hyvin hankalakin ihminen.
Kiitos moi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti